Sella ja Noppa (ent. Mansikka ja Mustikka)
27.5.2009 Hei! Olin Mustikka, silloin kun etsin kotia. Nyt olen Noppa, 7 kuukauden ikäinen vilkas pieni kollikissa. Osaan olla ihan rauhallinen tai seurallinen, pääasiassa. Kehrään kovasti, kun löhöilen sylissä sohvalla - ja kehrään oikein kovasti, jos minua samalla silitetään ja rapsutellaan. En pelkää mitään, siis ihmisiä, kodinkoneita, radioa tai muita kodin kolinoita. Pelkään kovasti ulkoa kuuluvia ääniä, mutta opettelemme sietämään niitäkin yhdessä emäntäni kanssa. Ruokani valitsen tarkasti, peitän kaapimalla kaiken, mistä en pidä. Ja niitä on aika paljon, mutta etsimme vielä maistuvampia ruokia. Emäntäni "kissaihmisenä" tietää, että olen alunperin yöeläin. Mutta meillä on erimielisyyttä siitä, voiko keskiyöllä saada juoksukohtauksia, jolloin reitiltäni kaatuu ja putoilee kaikki esineet, mitä ei ole pultattu kiinni. Kun me silti asumme kerrostalossa, on emäntäni jo naapureita tyynnytellyt, että se on nyt vielä pentu... Niin kai olenkin, vaikka olen jo isokoinen. Kävimme kyllä eläinlääkärilläkin rokotuksilla ja leikattavana. Kuukausi on siitä jo kulunut, mutta pidän yhä kiinni tavastani. Kaikki karvani ovat pörröllä, näytän tosi isolta ja vihaiselta. Ja silloin puren emäntääni, jos hän yrittää hillitä minua. Emännälläni on aiemmin ollut myös koiria. Olen kuullut hänen sanovan, että koirat voi purrakin ihmistä, mutta hänellä ei ole koskaan ollut purevaa kissaa. On hän ostanut jo kissankasvatus -kirjankin, mutta minä en niistä opeista välitä. Hän sulkee joskus makuuhuoneen oven minulta yöksi. Minä nimittäin haluan nukkua hänen tyynyllään, kehrään kovasti ja pureskelen hänen hiuksiaan (se tapa minulla oli alunperinkin). Suljetun oven takana ensin nau'un, sitten mouruan ja lopuksi alan hyppiä ovea päin ja raapia sitä. Jos se ei auta, torkun lattialla oven edessä. Aamu sujuu jo rauhallisemmin ja päivällä olen tosi suloinen. Teen ihmetemppuja, joille emäntä hymyilee ja kertoo niistä tuttavilleen. Minulla on paljon kissojen leikkikaluja, mutta en niistä kovin välitä. Emäntä piilottelee kissannapuja hankaliin paikkoihin ja minä kaivan ne esiin. Hän syö tikkareita, joiden tikku on kierretty paperista. Odotan koko ajan, koska tikku irtoaa ja sitten saan sen. Heittelen sitä ilmaan, piilottelen mattojen alle, vaanin sitä, kannan suussani koriin. On sillä halvat huvit, miettii emäntä. Minulla on sisar Mansikka. Jos sen uusi omistaja sattuu vierailla sivuilla, olisi kiva kuulla Mansikan kuulumisia. Hauskaa kesää kaikille nelijalkaisille ja niiden keinoemoille! toivoo Noppa ja 'sen äiti' |
|
