Miisa

27.12.2014

Miisa on arviolta noin 1,5 -vuotias tyttökissa. Väriltään se on erittäin kaunis, punainen tabby. Joku kissaihminen kertoi punaisen olevan hyvin harvinainen väri tyttökissalla. Miisa on kotia etsiviän Vilkkaan  emo.

Luonteeltaan Miisa on rauhallinen, mutta toisaalta myös hyvin seurallinen ja leikkisä. Se innostuu helposti leikkimään toisten kanssa ja on pitänyt hyvää huolta pennuistaan ihan viimeiseen asti. Aamuisin Miisa tulee heti ihmisten herätessä pyörimään innokkaasti jalkojen ympärille. Se kaipaa seurustelua ja silityksiä pitkän yön jäljiltä. Niin ja ruokaa. :D

Sijaiskodissa Miisa on elänyt lapsiperheen keskellä ja tottunut hyvin myös sijaisperheen pieneen koiraan. Miisa on utelias ja reipas kissaneiti, eikä yleensä arastele vieraitakaan ihmisiä. Se viihtyy myös erittäin hyvin sylissä. Miisa pärjää varmasti niin ainoana kissana, kuin toisen kissan kaverinakin.

Miisa luovutetaan uuteen kotiin leikattuna, sirutettuna, madotettuna ja rokotettuna.

Tutustuthan luovutusehtoihimme etukäteen.

10.7 2016 Kuulumisia kodista:

30.1.2015 Kävin hakemassa ensimmäisen kissani, punaisen tabby tytön Miisan kotiin. Nykyään kauniin neidin nimi on Neera ja ajattelin että voisin laittaa kuulumisia kuvien kera.

Neera on juuri sellainen kun yhdistyksen sivuilla kuvailtiin - rauhallinen, seurallinen, mutta samaan aikaan hyvin leikkisä ja utelias. Ja nyt kun ollaan yhdessä eletty 1,5 vuotta niin voin sanoa että nuo ihanat piirteet ovat moninkertaistuneet! En ole ikinä törmännyt näin kilttiin ja ihanaan kissaan mitä Neera on.  Aina tulee iloisena ovelle vastaan kun tulen töistä, nukkuu yöt vieressä ja osoittaa hellyyttä mieluiten puskemalla kasvoja raapimapuun korkeimmalta tasolta. Ja ihanin asia Neerassa on se, kuinka hyvin se tulee toimeen meidän perheen koiran kanssa, joka ei ole aiemmin kissojen kanssa ollut tekemisissä. Vaikka meidän Veeti koira on aika rauhaton, seuraa joka paikkaan ja haluaa pussailla ja pestä Neeraa, ei hän ole millään tavalla ilkeä vaan osaa hoitaa tilanteet mallikkasti ja vaikka kaksikkoa ei parhaiksi ystäviksi voi sanoa, ovat ne todella helyyttäviä yhdessä. Usein Neerakin menee itse Veetiä puskemaan.

Ennen juhannusta meillä kävi Neeran kanssa vahinko kun harjoittelimme ulkoilua hihnassa - varusteet olivat epäsopivat ja Neera pääsi karkaamaan. Kolme päivää etsittiin ja laitettiin ilmoituksia, kävin viemässä ruokaa katoamispaikan lähelle ja jätin omaa hajua. Onneksi Neera ei lähtenyt kauas ja lopulta toiset talon asukkaat kuulivat Neeran naukumisen parvekkeelta ja saivat tytön kiinni ja tuotua minulle. Neiti itse oli hyvässä kunnossa punkkeja lukuunottamatta - taisi pitää pienestä seikkailustaan kunnes nälkä yllätti. Nyt kun tätä sähköpostia kirjoitan, Neera nukkuu tyytyväisesti kerällä sohvalla ja haluan kiittää teidän yhdistystä maailman ihanimmasta kissasta.

Hanna