Aamu-Rusko

19.2.2011

Kuulumisia uudesta kodista:

"Aamu-Rusko on lähtöisin todella surkeasta paikasta Etelä-Pohjanmaalta. Kissoja oli paikassa todella paljon, 60! Valtaosa kissoista oli täysin villejä ja sairaita, itse en tietenkään paikkaa nähnyt, mutta kuulin että osa kissoista oli jopa epämuodostuneita, ilmeisesti sisäsiitoksen takia, koska kissoja ei oltu leikattu ja ne siis lisääntyivät keskenään. Kissoja ei ruokittu ollenkaan, ne elivät varmaankin luonnon omalla ravinnolla sekä jätteillä. Ne eivät olleet nähneetkään hiekkalaatikkoa ja olivat paikan ihmisten kanssa todella vähän tekemisissä. 60:stä kissasta hengissä on minun tietojeni mukaan 3 kappaletta, muut kissat oli pakko lopettaa. Aamu-Rusko on yksi niistä kolmesta onnekkaasta.

Aamu-Rusko tuli minulle alunperin sijaishoitoon, tammikuussa 2009, SSESY:ltä. Se oli todella sairas, pelkäsin oikeasti että se kuolee ensimmäisen yön aikana. Aamu-Rusko oli todella pelokas, se meni heti saunaan piiloon jakkaran alle, ja sinne laitoin sille lämpimän pedin ja laitoin lattialämmityksenkin täysille. Se ei antanut koskea itseensä, sähisi ja sylki, ja raapi ja puri. Kuumetta sillä oli yli 40 astetta, todella paha yskä ja silmät vuotivat voimakkaasti. Turkki oli ohut ja likainen. Siltä myös puuttui melkein kaikki etuhampaat, huonon ravinnon takia. Ulosteet haisivat aivan älyttömän pahalta ja sillä oli matoja. Samasta paikasta kuin Aamu-Rusko, tuli luokseni sijaishoitoon myös kaunis tyttökissa Matilda. Matilda oli luonteeltaan täysin erilainen kuin Aamu-Rusko, se oli luonteeltaan rauhallinen, kiltti ja avoin, se ei pelännyt mitään eikä ketään. Matilda oli myös jokseenkin sairas, silläkin oli sama sairaus (calici-virus) kuin Aamu-Ruskolla. Matildalle määrättiin 3 erilaista antibiootti-kuuria, ja 3 silmätippakuuria. Kesäkuuhun 2009 mennessä Matilda oli niin hyvässä kunnossa, että se voitiin luovuttaa uuteen kotiin. Matildan osti hyvä ystäväni Sohvi ja Matilda viettääkin onnellisia kissanpäiviä yhä samassa kodissa, seuranaan Sohvi,  Sohvin avopuoliso Tomi ja heidän koiransa Kapu.

Aamu-Ruskon hoito aloitettiin matolääkkeillä, myös ulkoloiset häädettiin ja aloitettiin antibiootti- ja silmätippakuurit, se sai myös kipulääke-piikin ja kipulääkkeitä kotiin mukaan.
Eläinlääkäri arveli, että Aamu-Rusko on n. 9kk ikäinen, ja sairastaa calici-virusta.

Aamu-Ruskoa oli pakko käsitellä paksut hanskat kädessä, sillä se puri ja raapi koko voimiensa edestä. Pidin sitä hoitojen ja ruokinnan jälkeen kuitenkin sylissäni, rintaani vasten, että se kuuli ja tunsi sydämeni sykkeen ja hellät kuiskaukseni mitä sen korvaan juttelin.

Ensimmäinen viikko Aamu-Ruskon kanssa oli kamala, sitä piti koko ajan pakkosyöttää ja -juottaa, lääkkeitä piti kissareppanalle antaa monta kertaa päivässä. Se ei myöskään osannut aluksi käyttää hiekkalaatikkoa, vaan ulosti ja pissasi minne sattuu, lattialle, omaan petiinsä ym.
Hyvin pian päätin, että tämä reppana jää minun kissakseni, ja minun luonani se saisi elää koko elämänsä.

6 erilaista antibioottikuuria ja 6 erilaista silmätippakuuria, paljon rakkautta, ruokaa, ja leluja... ja tuloksena on kuvassa oleva kaunis, terve ja todella onnellinen tyttökissa. :)
Aamu-Ruskolla on hyvä ruokahalu, mutta sillä ei ole ylipainoa, puhdas tuuhea turkki, ja se on melkolailla kesyyntynytkin. Se on yhä arka, ei se minuunkaan luota täysin. Pakenee melkein aina, kun sitä lähestyy, ainoastaan saunassa ollessaan se tuntuu olonsa turvalliseksi ja siellä se ei lähde karkuun vaan alkaa heti kehrätä ja puskee voimakkaasti käsiäni ja kasvojani vasten. Se myös antaa todella märkiä pusuja, nimittäin aina kun Aamu-Rusko on oikein tyytyväinen, se alkaa kuolata, pieniä vettä muistuttavia tippoja valuu suusta. En ole aivan varma miksi. :)
Myös aina kun menen illalla nukkumaan, Aamu-Rusko tulee tassuttelemaan vatsani päälle ja kehrää ja puskee, ja nukahtaa monesti tyynyni viereen tai sängyn jalkopäähän. Aamu-Rusko on myös kova kerjäämään ruokaa, se tulee itse luokseni kun syön (ei ole väliä mitä syön, se tulee aina) ja istuu jalkojeni juureen tai kiipeää viereeni sohvalle. Jos en huomaa sitä, se koskettaa minua kevyesti tassullaan, ja katsoo noilla isoilla hurmaavilla silmillään...ja melkein aina se saakin tahtonsa läpi, ja annan sille herkkupaloja. Se syö mitä vaan, jopa hedelmiä ja vihanneksia, myös jugurtti, vanukas, ja popcorni maistuu. Lempiruokaa on kuitenkin Latzin purkkiruoka, raejuusto, voileipäkinkku ja kissojen kuivuruoka. Kaikinpuolin Aamu-Rusko on nykyään onnellinen, terve ja suloinen kissa.  Aamu-Rusko asuu minun kanssani rivitaloasunnossa Seinäjoella seuranaan myös kaksi kissaa ja kaksi koiraa. Ja täällä se saa asua koko loppuelämänsä. <3

Kiitokset SSESY:lle (Seinäjoen Seudun Eläinsuojeluyhdistys), ja tietenkin SEY:lle (Suomen Eläinsuojeluyhdistysten Liitto), Lemmikkiklinikka Mai-Vet:in koko henkilökunnalle Aamu-Ruskon erinomaisesta hoidosta ja lääkinnästä.
Erityiskiitokset Milla Mäelle, SSESY:n puheenjohtajalle, joka oli minulle suurena tukena ja neuvonantajana Aamu-Ruskon hoidossa. :)"

-Elina Ylipaavalniemi-